Kummaa musiikkia tämä Dr. John, äijä ottanut nimensä 1800-luvun Louisianan puskaparantajalta ja kähisee voodoomeininkejä. Kajarista toiseen vaeltava soitto on sitä itseään New Orleansin laiskimmasta päästä hyvää meininkiä, vaikkakin levy, Gris-gris taitaakin olla länsirannikolla äänitetty. Ei taida 50-luvun lopulla ja 60-luvun alkupuolella N.O.ssa montakaan levyä olla äänitetty missä ei Rebennac-Mack olisi vähintään ollut studiolla hengaamassa.
Musiikkia hyräiltäväksi, hmm...
Katsoin dvdltä Scorsesen ohjaaman Casinon. Kävin katsomassa sen tuoreeltaan kymmenen vuotta sitten ja silloin olin jostain syystä pöyristynyt, en esim. voinut ymmärtää miten joku arvostelija saattoi pitää elokuvan yhtenä vahvimmista puolista ettei siinä ole ainoatakaan 'hyvää' tyyppiä. Maailmako on kuokkinut mutta nyt katsottuna leffa ei ollut ollenkaan paskempi, olin siitä jotain ymmärtävinänikin. Ehkä olen kuluneena aikana itse oppinut jotain asioiden totaalisössimisestä. Tosin katsoin tuolloin elokuvan parta ajamatta kaukana kotoa, joten saatoin olla hieman herkässä mielentilassa , mutta toisaalta muutenkin on jeesustelu ja moraalinen
ylemmyydentuntoni melkoisesti vähentynyt viime vuosina. Vihdoinkin! kuulen huokauksen käyvän läpi maailmanpiirin. Joopa joo, jätkä, egon turvotus ei ainakaan ole laskenut yhtään.
Mistä päästäänkin jouhevasti jeesustelun ja moraalisen ylemmyydentunnon pariin. Huomenna taas alkaa arki ja katsotaanpa vaan aamulla heti mitä talouskusipäät ja terveysfasistit ovat keksineet kansalaisen päänmenoksi: ylen aamutv tarjoaa (talous)uutisia, terveyspropagandaa ja urheilua kaksi kertaa tunnissa kutakin. Ja turha kai on odottaa että maan etua (ja varsinkin kilpailukykyä, jota ilman ei ketään meistä olisi olemassakaan, väitetään) ajavat piirit laskevat aseitaan ennen kuin viimeinenkin työntekijän ja kansalaisen viekkaudella ja vääryydellä ja N-liiton tuella hankkima etuus on ajettu alas.
Eilen hieman brandya nauttineena tuli sellainenkin ylevä ajatus mieleen, että niin kauan kuin lastensairaalaa joudutaan rahoittamaan keräysvaroilla ei tule suostua yhteenkään saavutetusta edusta tinkimiseen. Firmoilla ja tyypeillä on kyllä rahaa, ja vitusti. Kyse on tahdosta, rahanjakokin kun on poliittinen juttu.
Narisee nimim. 'työmarkkinatuella'
ja jatkaa: kristallipalloni kertoo myös, että tämä ankea ihmisten pilkkaaminen, kusetus ja syyllistäminen jatkuu vielä pitkään, koska ihmisten pussissa ei ole enää pohjaa. Mitta ei tule täyteen, ei millään. Puolakin: tyypit kuvittelevat saavansa hyvitystä itäblokkiajan kärsimyksille äänestämällä konservatiivihallituksen ja umpikonservatiivin presidentin siihen päälle. Nähtäväksi jää miten paljon tuota joskus niin uljasta ratsastajakansaa tällä kertaa vedätetään.
Huomenna pääsee vitosella elokuvaan ja nythän on niin että Jarmuschin Broken Flowers on herättänyt sen sortin kiinnostuksen, että se on mentävä katsomaan. Kaveri soitti levyltä etiopialaista 60-luvun jatsia mikä leffassa kuulemma soi ja referoi leffan sen verran hyvin että teatteriin siitä! Tästä nyt voi saada sen käsityksen, että jotenkin katsoisin elokuvia enemmänkin, mikä ei kyllä pidä alkuunkaan paikkaansa. Tuon 10 vuoden takaisen Casinon katsomisen jälkeen olen käynyt teatterissa elokuvissa neljä kertaa. Kotona sentään hieman useammin. Nyt taitaa vaan olla sellainen aika, viikon sisään olen katsonut useamman täyspitkän leffan, kun huomasin että katsomattomia on kertynyt aika monta ostettua, ja lainattuakin.
