Vaikea haikea oikea väärä

Kuuntelin blueskokoelmaa jossa ei yksikään kappale ollut vuoden 1948 jälkeen äänitetty. Samat aiheet, tosin paljon riipaisevammin ja todellisemmin käsiteltynä kuin nykyisin. Jotenkin säälittävää tämä nykymeno kun puoli vuotta sitten ilmestynyt levy on vanhentunut ja jos joku artisti yli viisi vuotta roikkuu kuvioissa edes jotenkin, on hän 'legendaarinen'.

Pahvipäät.

Onneksi mikään ei ole niin nopeasti ohimenevää kuin nykyaikainen. Muistanpa vaan eräänkin 80-luvun kun katseltiin huippumoderneihin ja viimeistä huutoa oleviin rytkyihin ja kampauksiin sonnustautuneita tyyppejä ja ajateltiin, että on ne. Vaan kyllä nyt nauru maittaa kun kuvia ja videonpätkiä näkee. Vaan samanlaisia maailman (ainakin omansa) tärkeimpiä ja huipuimpia tyyppejä nykyäänkin näkee patsastelevan joka puolella, kai niitä aina on.

Lämmin henkäys talvisäässä puhalsi lujaa koko päivän, plussalla paljon tuulesta huolimatta. Heräsin joskus iltapäivällä kun joutomiehenä värkkäilen yökaudet näitä 'tietoyhteiskunta-asioita'. Ei paljon haittaa, on niin pimeä vuodenaika, että huoleti pystyy nukkumaan 10 tuntia/kerta, eikä kukaan muukaan pahemmin valoisaa näe. Keskiviikosta sunnuntaihin onkin duunia, mutta puuhani kun eivät siis päivänvaloa kestä, nekin duunit on yövuoroa, eli ei tarvi tehdä edes mitään rytminvaihdosnytkäyksiä. Hyvä.