Aha, hmm, vai niin, okei joo.
Miten säilyttää pokka kun tosiasiassa tilanne saa aikaan leukalihaksien venähdyksen ja hampaiden toisiaan vasten murusiksi kirskuuntumisen? Kun kahden päivän intensiivisen ja tuloksekkaan työn jälkeen kerrotaan että sori, mut nyt näyttää siltä että tekniikka on kussut ja todennäköisesti nämä kaikki joutuu tekemään uusiksi? Ainakin suurimman osan.
Oikein arvattu. Silloin todetaan: 'Aha, hmm, vai niin, okei joo.', rynnätään baariin ja juodaan. Varsinkin kun kyseessä ei ole oma moka. Jos kyseessä olisi oma moka, todettaisiin: 'Aha, hmm, vai niin, okei joo, sori.', rynnättäisiin baariin ja juotaisiin.
Hätä ei ole vielä tämän näköinen. Kysehän on tietenkin kovalevystä, joka tärkeällä hetkellä teki mitä ei tarvisi, ja backupista joka ei ollut koskaan paikalla, koska se oli liikkeestä loppu kun olisi tarvinnut. Eli paljaalla ajeltiin ja nyt on muutaman päivän hermorassi odotellessa ratsuväen väliintuloa. Alustavan arvion mukaan kama on tallessa, ja ehkä tongittavissakin, tosin pikku palapeli tulee olemaan 8 kappaleen 12-16 raidan eli 96-128 tiedoston uudelleennimeäminen ja keskenään oikeisiin paikkoihin asettelemisessa.
Miten äänityslaitteistosta tuleekin mieleen kuva auton takakontissa olevasta paineilmakompressorin näköisestä hökötyksestä, jonka kanssa John Lomax ympäri USAa äänitti blues- ja folkartisteja 1920- ja -30-luvuilla. Aika mullistavaa jälkeä saatiin vähän vähemmilläkin namiskoilla aikaiseksi. Vaikutus tuntuu vieläkin. Backupista ei tietoakaan. Eikä maailma ollut mustavalkoinen, silloinkaan, vaikka valokuvat olivatkin. Eikä mono. Eikä laulajat rahisseet. Tosi paljaalla vedeltiin. Sähkö oli kortilla ja talvet talvia. Susia hätyytellen hiihdettiin kouluun mikäli kyntötöiltä ja puuvillanpoimimiselta ehdittiin. Ei istuttu yökausia jauhamassa paskaa kuvitteellisille lukijoille. Tämän kirjoittamisen aikaankin 4:06 am. oltiin jo lypsyllä ennen aamuverkkojen nostoa.
Tuhansia vuosia!
Millä helvetillä ne on pärjänneet ilman automaatiota, ja vieläpä ilman Automaattista TietojenKäsittelyä, joiden tehtävä oppikirjan mukaan on 'säästää ihmistä kuluttavalta ja yksitoikkoiselta työltä', ja viime kädessä tietysti säästää ihmistä työltä kokonaan ja siirtää palkanmaksun sijaan rahat suoraan niille keille ne kuuluvat, eli niille, jotka rahansa yrityksiin (ja automaatioon) ovat sijoittaneet.
Onneksi kehitys kehittyy eikä nykyään enää olla niin takapajuisia että mihin tahansa suostuttaisiin, eihän?
Oikein arvattu. Silloin todetaan: 'Aha, hmm, vai niin, okei joo.', rynnätään baariin ja juodaan. Varsinkin kun kyseessä ei ole oma moka. Jos kyseessä olisi oma moka, todettaisiin: 'Aha, hmm, vai niin, okei joo, sori.', rynnättäisiin baariin ja juotaisiin.
Hätä ei ole vielä tämän näköinen. Kysehän on tietenkin kovalevystä, joka tärkeällä hetkellä teki mitä ei tarvisi, ja backupista joka ei ollut koskaan paikalla, koska se oli liikkeestä loppu kun olisi tarvinnut. Eli paljaalla ajeltiin ja nyt on muutaman päivän hermorassi odotellessa ratsuväen väliintuloa. Alustavan arvion mukaan kama on tallessa, ja ehkä tongittavissakin, tosin pikku palapeli tulee olemaan 8 kappaleen 12-16 raidan eli 96-128 tiedoston uudelleennimeäminen ja keskenään oikeisiin paikkoihin asettelemisessa.
Miten äänityslaitteistosta tuleekin mieleen kuva auton takakontissa olevasta paineilmakompressorin näköisestä hökötyksestä, jonka kanssa John Lomax ympäri USAa äänitti blues- ja folkartisteja 1920- ja -30-luvuilla. Aika mullistavaa jälkeä saatiin vähän vähemmilläkin namiskoilla aikaiseksi. Vaikutus tuntuu vieläkin. Backupista ei tietoakaan. Eikä maailma ollut mustavalkoinen, silloinkaan, vaikka valokuvat olivatkin. Eikä mono. Eikä laulajat rahisseet. Tosi paljaalla vedeltiin. Sähkö oli kortilla ja talvet talvia. Susia hätyytellen hiihdettiin kouluun mikäli kyntötöiltä ja puuvillanpoimimiselta ehdittiin. Ei istuttu yökausia jauhamassa paskaa kuvitteellisille lukijoille. Tämän kirjoittamisen aikaankin 4:06 am. oltiin jo lypsyllä ennen aamuverkkojen nostoa.
Tuhansia vuosia!
Millä helvetillä ne on pärjänneet ilman automaatiota, ja vieläpä ilman Automaattista TietojenKäsittelyä, joiden tehtävä oppikirjan mukaan on 'säästää ihmistä kuluttavalta ja yksitoikkoiselta työltä', ja viime kädessä tietysti säästää ihmistä työltä kokonaan ja siirtää palkanmaksun sijaan rahat suoraan niille keille ne kuuluvat, eli niille, jotka rahansa yrityksiin (ja automaatioon) ovat sijoittaneet.
Onneksi kehitys kehittyy eikä nykyään enää olla niin takapajuisia että mihin tahansa suostuttaisiin, eihän?
posted by Ulapz at 3:33 ap.
0 Comments:
Lähetä kommentti
<< Home