Thermos Vermos

Uutta vuotta odotellessa Country&Western on parasta. Tai mitä tahansa odotellessa, tai vaikkei odottaisikaan. Millään ei ole rajoja kun katsoo kantribiisin nimiä:

Should I Kill Myself Or Go Bowling?
If Drinking Don't Kill Me Her Memory Will
Why Don't We Get Drunk And Screw?

Jotenkin ymmärtää että korkeakulttuurimeiningit ei arvosta, nehän ovat selvästi vihreitä kateudesta. Sen kaltaisesta yksinkertaistamisen taiteesta, ytimekkästä ilmaisusta ja muodon puhtaudesta mitä C&Wssä on -yhdistettynä siihen että biisit todella kertovat ihmisille jotain niiden elämästä- taiteen maisteri voi vain haaveilla. Pois kuitenkin minusta 'herraviha' ja poissulkeva rillumareiasenne. Duunaritkin aina naureskelevat pomojaan kun nämä eivät ymmärrä käytännön juttuja suunnittelijoiden törppöydestä puhumattakaan, mutta en mä kyllä haluaisi nähdä raksaäijän suunnittelemaa taloa, tai arkkitehdin rakentamaa. Jotenkin tuntuu pääsevän unohtumaan että tyypeillä on kullakin oma hommansa. Pahimmat hyötyjät taitaa kuitenkin löytyä tuolta rahoituspuolelta.

Mistä tulikin mieleen että päivä päivältä vahvistuu käsitykseni että Yle, varsinkin tv1 on pahimman laatuinen taloususkovaisten ja terveysfasistien pesä. Tämänkin päivän uutiset, voi fuck. Pahan voimat ovat vallanneet taloustoimituksen. Taitaa tosin olla maailmanlaajuinen ilmiö. Kapitalisti iskee nyt täydellä laidalla kaikkialla. 'Nopeasti! Suojautukaa!' (Suomen Talvisota 39-40: Jatkosota-Rock)

Se että kaikki asiat arvotetaan kauppiaan etiikan ja moraalin (jota ei ole) ja talouden vaatimusten mukaan on tie tuhoon.

No onneksi sentään vuoden kielisammakoksi valittiin valtiovarainministeriön termi 'tuottavuuden toimenpideohjelma' millä tarkoitetaan työpaikkojen vähentämistä. Suomineito yrittää vaikuttaa asialliselta vaikka onkin kontallaan ja isot pojat sikarit suussa vuorotellen panevat perseeseen ja joku tyhjentää käsilaukkua.

Hip hurraa ja kilpailukyky.

Joulusiivous

On niin paljon tehtävää. Pienet tontut liikkuu ja muistiin merkitsee. Paljon punaisia miinustyyppisiä merkkejä pieneen mustaan kirjaan joka alkaa olemaan melko jo täynnä.

Uskotko sä joulupukkiin?

Minä uskon. Mikä hyvänsä mistä puhutaan niin paljon, Aku Ankasta lähtien, ON olemassa. Ainakin niiden mielissä jotka sitä ajattelevat. Ja silloin niidenkin jotka eivät ajattele. Soveltuu valitettavasti myös kaikennäköiseen paskaan.

Vaeltava Aave

'Jos se ei ole rikki, älä korjaa sitä' -vanha viidakon sanonta
edit 'tai ainakin riko se ennenkuin alat korjata'

Vaikea haikea oikea väärä

Kuuntelin blueskokoelmaa jossa ei yksikään kappale ollut vuoden 1948 jälkeen äänitetty. Samat aiheet, tosin paljon riipaisevammin ja todellisemmin käsiteltynä kuin nykyisin. Jotenkin säälittävää tämä nykymeno kun puoli vuotta sitten ilmestynyt levy on vanhentunut ja jos joku artisti yli viisi vuotta roikkuu kuvioissa edes jotenkin, on hän 'legendaarinen'.

Pahvipäät.

Onneksi mikään ei ole niin nopeasti ohimenevää kuin nykyaikainen. Muistanpa vaan eräänkin 80-luvun kun katseltiin huippumoderneihin ja viimeistä huutoa oleviin rytkyihin ja kampauksiin sonnustautuneita tyyppejä ja ajateltiin, että on ne. Vaan kyllä nyt nauru maittaa kun kuvia ja videonpätkiä näkee. Vaan samanlaisia maailman (ainakin omansa) tärkeimpiä ja huipuimpia tyyppejä nykyäänkin näkee patsastelevan joka puolella, kai niitä aina on.

Lämmin henkäys talvisäässä puhalsi lujaa koko päivän, plussalla paljon tuulesta huolimatta. Heräsin joskus iltapäivällä kun joutomiehenä värkkäilen yökaudet näitä 'tietoyhteiskunta-asioita'. Ei paljon haittaa, on niin pimeä vuodenaika, että huoleti pystyy nukkumaan 10 tuntia/kerta, eikä kukaan muukaan pahemmin valoisaa näe. Keskiviikosta sunnuntaihin onkin duunia, mutta puuhani kun eivät siis päivänvaloa kestä, nekin duunit on yövuoroa, eli ei tarvi tehdä edes mitään rytminvaihdosnytkäyksiä. Hyvä.

Tunnenpa olevani

Kalasormi, vanha. Liemessä olen ollut suurinpiirtein niin kauan kuin muistan. Tietenkin on melko itsekeskeistä yrittää kirjoittaa kuset ja paskat päästään toisten nähtäväksi, mutta siihen tämä touhu taitaa osin ainakin perustua. Sitäpaitsi nautin lukea toisten vuodatuksia, ehkä joku sitten tästäkin.
Joen varressa meren ja rautatien lähellä olen asunut aina, eri jokien ja minkä radan varressa milloinkin, meri nyt on ollut sama. Joki virtaa, rautatie muistuttaa että aina joku on menossa jonnekin, eikä merikään kyllä kovin muuttumattomana pysy.